Poikien elämää

Ollaan oltu poikaporukalla kotona, kun Suvi lähti työmerkeissä reissuun, josta palailee vasta parin viikon kuluttua.

Viikon aiheena on ollut reissuun lähtö ja pakkaaminen. Pojat lähtevät mökkeilemään "Mummin ja Vaarin", kun isäntäväki on lähdössä melontareissulle, jonne koiria ei voi halusta huolimatta ottaa mukaan. Riku meni autolla ja Redi lentää perässä kassin uumenissa. Piti siis ostaa lentokassi, jotta voi mennä matkustamoon.

On vain todettava, että kaksi koiraa tarvitsee älyttömät määrät kaikenlaista tavaraa lähtiessään reissuun pariksi viikoksi. Ruokaa tarvitsee esim. ottaa yhteensä 7 kiloa ja paljon muuta kun toinen on vielä pentu.

Tällä viikolla on aika antaa Redille ensimmäiset rokotukset. Saa nähdä kuinka reissu menee, mutta vanhojen merkkine perusteella ei ongelmia taida syntyä. Tähän liittyen punnitsin Redin ja vaaka näytti jo 5,5 kiloa, että poika kasvaa kovaa tahtia.

Redistä on vielä loppun sanottava, että olen ihmeissäni siitä kuinka reipas poika on, kun tuntuu, että kaikki ihmiset ja asiat on mielenkiintoisia.
Kai sen niin pitää ollakin...

Riehakasta

Tällä viikolla Riku on ottanut oikein riehakkaan vanhemman koiran roolin. Lempileikki on paini, Riku alla ja Redi hyppii ja pomppii ympäriinsä välillä lennellen selälleen, niin että ihmistä hirvittää. Välillä käytetään hampaita oikein kunnolla ja välillä murrataan. Mutta hauskaa näyttää molemmilla olevan, ja hienoahan se on, että tulevat toimeen. Toivottavasti naapureillakin riittää huumoria iltaöisiin paineihin. Tosin Redi on olemuksellaan hellyttänyt naapureita suuresti, eli saadaan varmaan sillä aika paljon anteeksi!

Tilattiin rokotusaika jo ensi viikolle, kun lomasuunnitelmiin tuli muutoksia. Minä olen lähdössä taas leirille, ja loppuleirin melontaosuudelle tarvittiin lisähenkilöä ja Samihan on aina valmiina tällaisiin juttuihin. Eli pehmittämään vanhempia. Lopputuloksena on, että Riku matkustaa "vaarin" kanssa mökille Lappiin autolla alkuviikosta ja Redi lentää "mummin" kanssa loppuviikosta. Ja me sitten Samin kanssa ajellaan sinne, kunhan työt on hoidettu. Tänään käytiin hakemassa lentolaukku. Reippaasti tuo Redi siihen suhtautui ja vietti reilut puoli tuntia laukussa luuta jyystäen. Sain siirrellä sitä sylistä lattialle ja takaisin, eikä jätkä reagoinut mitenkään. On kyllä harvinaisen leppoisa kaveri tuo ruotsalainen! Eläinkaupassakin hurmasi myyjät, niin ettei meinannut laukun ostosta tulla mitään...

Elämä on ollut yllättävän helppoa. Nyt vasta tajuaa, kuinka hyvin Riku osaa arkipäivän tilanteissa käyttäytyä, ja kuinka hyvin tavat pentuunkin tarttuvat. Ilman mitään koulutusta istuu ennen ruokaa, osaa odottaa "ole hvyää" ovilla ja autossa jne.