Elämää juhannuksen jälkeen
Etukäteen jännittänyt viikonloppureissu lapsiperheeseen on nyt onnellisesti takana. Pojat selvisivät reissusta ehjinä ja niin ilmeisesti isäntäperheen lapsetkin. Riku oli jo konkari vierailemisessa, mutta Redi oli elämänsä ensimmäistä kertaa yökylässä ja vielä vieraassa paikassa.
Rikun viitoittaessa tietä Redi oli heti kuin kotonaan. Redi tutustui ihmisiin heti innolla ketään vierastamatta.Yhdessä sitten tutkittiin paikkoja ja välillä Redi uskaltautui itsenäisille reissuillekin. Pienen hetken kuluttua tuntui jo siltä, että oltaisiin vierailtu ennenkin.
Kylässä olo sujui leikkien ja välillä päivänokosia otellen. Päivän puuhailujen jälkeen nukutti sitten hyvin. Jopa niin, että pojat jatkoivat unia, vaikka lapset heräsivät ajoissa koiria ihmettelmään.
Kotiin paluun jälkeen oli aika punnita Redi, joka painoi kotivaakaa käyttäen 4kg. Paino ei nyt ole ihan tarkka kun vaaka tuppaa näyttämään eri painoa joka kerta. Ruoka kuitenkin maistuu hyvin ja se lienee tärkeintä.
Alkuviikosta oli aika kokeilla yksinoloa pidemmän aikaa, koska isäntäväki oli töissä. Yksinolo tai yhdessäolo pikemminkin sujui hyvin ilman aineellisia vahinkoja. Pissojakaan ei ollut ympäriinsä, vaan tarpeet oli tehty hienosti paperille. Tästä on hyvä jatkaa.
Riku on tämän viikon aikana huomannut, että on oikeastaan aika hauskaa, kun on seuraa toisesta saman lajin edustajasta. Pojat painivat aamuin illoin niin, että lattia tömisee.
Minkähänlaista se on sitten kun molemmat ovat suht samankokoisia?
Nyt odotellaan emäntää kotiin, joka on ollut leirillä ja isännän kesälomaa
